Kellon ostajan opas

Mitä tarkoittaa "C.O.S.C"? Mitä eroa on mineraali- ja safiirilasilla? Mikä on automaattikello?

Näihin ja muihin kysymyksiin löydät vastauksen seuraavasta oppaasta kellotekniikkaan:

• Yleistä rannekelloista
  • Vesitiiviys
  • Kronografi
  • Kronometri
• Kellonrunko
  • Kellotaulu
  • Pinnoite
  • Kellontausta
  • Koneisto
  • Viisarit
  • Kellon lasi
• Ranneke

Vuonna 1790 Abraham-Louis Breguet kehitti tekniikan, jolla silloisia kellomekanismeja pystyttiin käyttämään ihmisen liikkuessa. Tästä lähti liikkeelle kehitys, joka johti ensin mekaanisiin, käsin vedettäviin kelloihin. Sitten automaattisiin kelloihin, jotka saivat energiansa automaattisesti ihmisen liikkuessa. 1970-luvulla kehitettiin kvartsikoneisto, joka saavutti suuren suosion tarkkuutensa ja edullisuutensa johdosta. Nykyään on olemassa myös sekoituksia eri tekniikoista: hybridikelloja, joissa energia saadaan liikkeestä, mutta varastoidaan kvartsikoneiston käyttöön, valosta energiaa saavia kelloja jne.

Kelloa valittaessa on syytä miettiä ensin missä tilanteissa kelloaan haluaa käyttää. Jos aikoo esimerkiksi uida kellon kanssa on syytä valita suoraan sukelluskello, joka kestää painetta vähintään sataan metriin saakka. Arkikäyttöön voi sopia mikä tahansa halvoista kvartsikelloista perinteisiin mekaanisiin kelloihin. Kellon hinta muodostuu pääosin käytetyistä materiaaleista, koneistosta ja valmistuksen laadusta.

Koska kellojen koot vaihtelevat, on syytä huomioida oma ruumiinrakenne kelloa valittaessa. Myös ihon sävy saattaa vaikuttaa siihen, mistä materiaalista valmistettu kello tuntuu sopivammalta. Kvartsikellot ovat helppoja hoitaa ja käyttää. Mekaaniset kellot ovat hieman työläämpiä, mutta samalla myös kiehtovampia, sillä kellon "sielun" tuntee selkeämmin ja monesti myös näkee läpinäkyvän pohjaosan läpi.

Tyylillisesti kellot vaihtelevat urheilullisista malleista, erikoisempien designkellojen kautta klassisiin muotoihin. Monilla saattaa olla useitakin erilaisia kelloja eri käyttötarkoituksia varten.

Kellon vesitiiviys riippuu sen tiivisteiden kunnosta ja valmistustekniikasta; ruuvattu tausta ja kruunu lisäävät kellon tiiviyttä. Lyhenne 30m ei tarkoita 30 metriä, vaan 30 minuuttia yhden metrin syvyydessä. Muilla luvuilla "m" yleensä tarkoittaa syvyysmetrejä. Joskus syvyys on ilmoitettu myös jaloissa, yksi jalka (feet) on 0.3 m.

Usein vesitiiviydestä puhuttaessa saatetaan myös ilmoittaa montako ilmakehänpainetta(ATM) kello kestää, yksi ATM vastaa noin kymmentä syvyysmetriä;

• 3 ATM merkitsee käytännössä perussuojausta. Tällöin kello kestää satunnaiset vesiroiskeet.
• 5 ATM on aavistuksen edellistä tiiviimpi
• 10 ATM alkaa olla jo oikeasti uintitiivis
• 20 ATM - 100 ATM voidaan käyttää sukeltaessa.

Virallisten merkintöjen suuri "vääristymä" johtuu siitä, että kelloja testataan laboratorio-olosuhteissa. Eli vaikka kello testatessa kestääkin esimerkiksi 50 metrin syvyyttä vastaavan paineen, on kysymyksessä staattinen vesisäiliö, jossa kello on paikallaan. Oikeassa käytössä sekä kello että vesimassat liikkuvat, jolloin kelloon kohdistuvat staattisia olosuhteita huomattavasti kovemmat paineet.

Asiantunteva kelloseppä tarkastaa kellon vesitiiviyden aina patterin vaihdon tai huoltojen yhteydessä.

Kronografit ovat kelloja, joissa on ajanottomahdollisuus, joka on yleensä toteutettuna pienin lisäkellotauluin. Lisäkellotaulut voivat vaihdella malleittain, mutta yleensä niitä ovat: sekunnit, minuutit ja tunnit.

Kronometrillä tarkoitetaan kellon koneistoa, joka on läpäissyt puolueettoman sveitsiläisen tarkastuselimen, "C.O.S.C" (Contôle Officiel Suisse de Chronomètres) tarkkuustestit. Näissä testeissä koneistoa testataan eri asennoissa noin kahden viikon ajan ja jos tarkkuus pysyy noin +/- 5 sekunnin sisällä päivittäin, saa kello COSC sertifikaatin ja voi käyttää nimitystä "Certified Chronometer"

Testejä tehdään lähinnä mekaanisille kelloille, sillä kvartsikellot pysyvät yleensä muutenkin kyseisen rajan sisällä.

Kelloja valmistetaan eri materiaaleista erilaisten käyttötarkoitusten mukaan:

• muovista valmistetaan lähinnä leikki- ja trendikelloja
• messingistä valmistetaan halvimman hintaluokan kelloja, jotka yleensä kromataan tai kullataan
• keraamisista aineista valmistetaan joitain erikoiskelloja, mutta ne ovat käytännössä hyvin harvinaisia
• ruostumattomasta teräksestä valmistetaan rakenteeltaan lujia ja erittäin kestäviä kelloja. Normaalin teräksen lisäksi on olemassa erikoisterästä, joka on vielä normaalia terästä naarmuuntumattomampaa. Mm. Movado käyttää osassa kelloistaan kovametallia, joka on valmistettu pulverimaisesta raaka-aineesta paineen (1000-2000 bar) ja kuumakäsittelyn avulla. Näin saadaan metallia, joka on tuplasti normaalia terästä kovempaa, lähes timantin kovuusluokkaa (7-8 MOH).
• titaanista valmistetaan kestäviä ja kevyitä kelloja
• jalometalleista:
  • hopeasta valmistetaan lähinnä taskukelloja
  • kullasta valmistetaan yleensä arvokellot. Sveitsiläisissä kelloissa käytetään 18 karaatin kultaa, joka voi olla joko kelta- tai punakultaa
  • myös platinasta voidaan valmistaa kaikkein arvokkaimpia kelloja, tosin niiden menekki Suomessa on hyvin vähäistä

Kellotaulujen yleisimmät muodot ovat:

• pyöreä
• soikea
• neliö
• kulmikas
• tonneau eli tynnyri

Kellotaulujen koot voidaan karkeasti jakaa käyttäjäkunnan sukupuolen mukaan. Tosin mitään ehdottomia sääntöjä asiassa ei ole:

• Halkaisija < 30 mm : naisille
• Halkaisija 30-35 mm : keskisuuri, käy kummallekin
• Halkaisija > 35 mm : miehille

Jos kello on tehty alunperin halvasta materiaalista tai pehmeästä metallista, voidaan se pinnoittaa jotta sille saataisiin enemmän arvoa tai sen pinta saataisiin kovemmaksi. Esimerkiksi teräskello voidaan päällystää kullalla tai messinkikello titaanilla. Päällystyksen paksuus vaihtelee 5-10 Mikroniin, yhden Mikronin ollessa 1/1000 mm. Eli 10 Mikronin päällyste on paksumpi ja kestävämpi. Päällystäminen voidaan suorittaa joko kovassa paineessa ja lämpotilassa (PVD, Physical Vapour Deposition) tai elektro-kemikaalisella tekniikalla.

Kellon taustoja on useita erilaisia:

• Painettava tausta, halpa tapa, kestää vettä maksimissaan 50 metriin
• Ruuvattava tausta, suojaa hyvin kellon sisustaa pölyltä ja kosteudelta
• Läpinäkyvä tausta, jonka läpi voi ihailla kellon tekniikkaa ja liikettä.
• Kiinteä tausta, eli kello joka on rakennettu sorvattuun yhtenäiseen metallirunkoon, jolloin pohjaosaa ei periaatteessa ole lainkaan. Näin on mm. osassa Ebelin malleja.

Kellon koneistolta vaaditaan yleensä tarkkuutta ja iskun kestävyyttä. Koneistoja on useita erilaisia:

• Kvartsikoneistolla tarkoitetaan elektroonista koneistoa, joka käy patterilla. Kvartsikoneistot ovat yleensä tarkkoja ja ne tunnistaa "nytkähtelevästä" sekuntiviisarista.
• Mekaaniset koneistot:
  • Manuaalisessa koneistossa pääjousta kierretään käsin kruunun avulla.
  • Automaattisessa koneistossa pääjousta kierrättää roottori, kun kello on liikkeessä. Eli esimerkiksi normaalissa käytössä ranteessa. Kiertovoimaa riittää yleensä maksimissaan kahdeksi päiväksi jos kelloa ei liikuteta.
• Hybridi, jossa kvartsikoneistoon on yhdistetty automaattikellon roottori, joka antaa energiaa generaattori-kondensaattori systeemille, joka puolestaan antaa virtaa kvartsikoneistolle. Kello saattaa käydä jopa sata päivää, vaikkei sitä liikutettaisi

Jalokivet kellon sisällä on tarkoitettu laakereiksi, mekaanisten osien liikuttelua varten. Kvartsikelloissa on yleensä vain yksi tai korkeintaan muutama jalokivi, kun taas mekaanisissa kelloissa niitä on yleensä 17 tai enemmänkin. Jalokivien sijoitus on merkitsevämpää, kuin niiden määrä. Eli paljon jalokiviä sisältävä kello ei välttämättä ole aina vähempi jalokivistä parempi.

Koneiston toiminnot ja suunnittelu määräävät pääasiallisesti kellotaulun järjestyksen viisareiden, päivyrin ja muiden lisäominaisuuksien osalta.

Ajannäytttö voi tapahtua joko analogisesti viisarein tai digitaalisesti numeroin, jolloin kyseessä on kvartsikoneisto. Sekuntiviisarista voi päätellä minkätyyppisestä koneistosta on kyse: nykivästi etenevä sekuntiviisari paljastaa kvartsikoneiston ja tasaisesti etenevä sekuntiviisari kertoo kyseessä olevan mekaanisen koneiston.

Viisareissa saatetaan käyttää tritiumia, jotta ne saataisiin hohtamaan pimeässä. Tritiumin käytöstä kertoo merkintä T tai T25 kellotaulun alalaidassa.

Kellossa saattaa olla perusviisareiden lisäksi useita lisänäyttöjä sekä ylimääräisiä viisareita. Tunnetuin näyttökokonaisuus on kronografi.

Naarmuuntumattomuus ja iskun kestävyys ovat kellotaulua suojaavan lasin vaatimuksia. Ne ovat hieman ristiriidassa keskenään, sillä mitä kovempi ja naarmuuntumattomampi lasi on, sitä vähemmän se kestää iskuja. Lasin kovuutta mitataan MOH-asteikolla (1-10). Eri materiaalien ominaisuuksia ovat:

• Akryyli = muovista tehty lasi. Kovuus MOH-asteikolla 3, naarmuuntuu helposti, mutta kestää joustavana materiaalina hyvin iskuja.
• Mineraalilasi, kovuus 5-6 MOH-asteikolla, kohtuullisen naarmuutumaton ja iskun kestävä.
• Safiirilasi, kovuus 8-9, erittäin naarmuuntumaton. Safiirilasit valmistetaan yleensä synteettisestä safiirista, jolloin luonnon safiirin värisävyt saadaan poistettua. Safiirilasia ei voida naarmuttaa muuta kuin timantilla tai synteettisillä materiaaleilla, joita käytetään joihinkin huonekaluihin tai rakenteisiin.

Rannekkeiden leveydet ovat yleensä 12, 14 tai 16 mm naisille ja 18, 20 tai 22 mm miehille. Rannekkeet voidaan jakaa kahteen luokkaan valmistusmateriaalin perusteella:

• Remmit ovat yleensä halpoja, pehmeitä ja niiden pituutta on helppo säätää ranteen koon mukaan. Niitä valmistetaan yleensä nahasta, kumista, kankaasta tai muusta vastaavasta materiaalista. Vain vesieläinten (esim. hai) nahka on vettäkestävää.
• Metallirannekkeet ovat yleensä jykevämpiä ja kestävämpiä kuin remmit. Ne ovat usein tehty samasta materiaalista kuin kellokin ja ovat vettäkestäviä. Metallirannekkeet ovat kalliimpia ja niiden pituutta on vaikeampi säätää kuin remmien.